Tervehdys! Olen Rahkosen Tuula, 71-vuotias tallaaja Saareksiinmäeltä. Vaikka ikää on ja näitä luottamushenkilövuosiakin takana, niin vielä olisin halukas jatkamaan. Olen kokenut seurakunnan luottamushenkilönä toimimisen mielekkäänä tapana osallistua.
Työurani tein poliisina ensin Helsingissä ja viimeiset 30 vuotta Imatralla. Olen suorittanut diakonin ja sosionomin amk opinnot ja ollut myös Imatran seurakunnassa diakoniatyöntekijänä. Molemmissa on puolensa. Poliisin työssä kohtaa ihmisiä akuutissa kriisissä aivan paljaana. Diakoniatyössä taas saa kulkea pitemmän matkan rinnalla.
Koska olen saanut olla Imatran seurakunnassa sekä työntekijänä, vapaaehtoisena että luottamushenkilönä, uskoisin, että minulla on jonkinlainen käsitys seurakunnan tilasta ja toiminnasta. Arvostan suuresti sitä työtä, jota täällä tehdään. En halua nostaa mitään työmuotoa toista ylemmäksi, arvostan kaikkia.
Kirkko elää ajassa ja toimintakulttuuri muuttuu ajan mukana. Se seurakunta, joka oli minun luottamushenkilökauteni alussa, on jo kaukana nykyisestä Imatran seurakunnasta.
Yksi on kuitenkin pysynyt. Vaikka kirkko elää muuttuvassa maailmassa, se ei elä maailmasta. Imatran seurakunta kuuluu Kristuksen kirkkoon. Vuoteen 2025 asti ulottuvassa strategiassamme lukee, että näytämme suuntaa kohti Jumalaa, kohti ihmistä. Kun tämän pitää mielessä, voi toimintaa suunnitella puhtain mielin.
Myö yhes-ryhmä on suurimpana ryhmänä huolehtinut seurakunnasta jo pitkän tovin. Paljon hyvää olemme saaneet aikaisiksi ja paljon on vielä tekemättä.
Meidän ryhmäämme ei ohjaa mikään valtakunnallinen järjestö, vaan jokainen saa tulla ihan omana itsenään ja omine ajatuksineen. Teemme töitä sen eteen, että kaikki seurakuntalaiset voivat tulla rohkeasti mukaan. Haluamme pitää edelleen huolta seurakunnan työntekijöistä ja rohkaista heitä jatkamaan tätä hienoa toimintaa. Haluamme myös lisätä vapaaehtoisten osuutta. Haluamme tehdä parhaamme pitääksemme seurakunnan talouden kunnossa, jotta tämä kaikki olisi mahdollista. Yksittäisenä tavoitteenamme on pitää huolta hautausmaista niin vainajien viimisenä lepopaikkana kuin myös hiljentymispaikkana yleensäkin. Myös luontoarvot ja kestävän kehityksen ylläpitäminen on meille tärkeää.
Myö yhes – saman taivaan alla on totta.